Voi Arséne-parkaa! Tällä kertaa häntä höynäyteltiin tuon tuostakin, mutta silti hän oli ovelampi ja fiksumpi.
 

Eräänä yönä hän näki kuinka yhdeksän miestä suunnittelivat tappavansa Josephine Balsamo-nimisen naisen. Nainen tuotiin paikalle ja häntä kuulusteltiin kolmen ihmisen murhasta ja vanhan aarteen etsimisestä. Kreivitär tuskin ehti puolustautua kun hänet jo tuomittiin. Hänet kannettiin meren rantaan, soudettiin veneellä kauemmas rannasta ja jätettiin sitten vuotavaan veneeseen sidottuna. Arséne Lupin pelasti hänet ja rakastui tähän päättömästi, unohtaen täysin tulevan kihlattunsa, Clarissen.
Arséne ja Josephine aloittivat oman seikkailunsa ja yrittivät ratkaista seitsenhaaraisen kynttilänjalan arvoituksen, ja löytää munkkien vanha jalokivi-aarre. Arséne Lupinin nerokkuus osoittautui hyödyksi, kun Josephinen kuolemaan määrännyt Bagman tiesi heitä enemmän. Arséne Lupin marssi tämän kotiin ja ilmoitti nähneensä Bagmanin kahden serkun murhanneen Josephine Balsamon. Bagman joutui paniikkiin. Lupin vaati tältä loppuja vihjeitä sillä uhalla, että hän näyttää Josephinen murhaa suunnittelevan kirjeen viranomaisille, hän sanoi kopioineensa sen ja pitäneensä alkuperäisen. Bagman myöntyi ja näytti vihjeet Lupinille. Lupinin ollessa lähdössä, käsi ovenkahvalla:
"Mitä tulee tuohon vaaralliseen kirjeeseen, niin täytyy minun ilmaista muuan seikka, joka täydellisesti teitä rauhoittaa. Minä en siitä koskaan ole ottanut kopiota eikä siis ystävälläni voi olla alkuperäistä. Eikö teidän mielestänne tuo juttu ystävästä, joka kävelee poliisiprefektuurin ulkopuolella ja odottaa, kunnes kello on neljännestä vailla viisi, ole hiukan epäilyttävä? Nukkukaa siis rauhassa, hyvät herrat, ja pikaisiin näkemiin!"
Lupin sulki oven miesten nenän edessä ja pinkoi vauhdilla karkuun.
Myöhemmin selvisi Lupinille karu totuus Josephinen luonteesta, hän oli sydämetön ja kylmä. Viimein Lupin hylkäsi hänet ja lähti itse aarretta etsimään. Ainoa vihje oli tapaaminen, jonka piti tapahtua aarteen entisen omistajan lesken ja jonkun muun välillä. Leskeä Josephine oli kiduttanut niin ettei tämä päässyt tulemaan. Lupin lähti itse majakalle, ja siellä hänet löi Bagman. Bagman sitoi hänet ja odotti, kunnes Josephine saapui ja Bagman sai tämänkin ansaan, mutta Bagmanin hermot pettivät ja samassa Josephine kutsuikin Leonardin, palvelijansa paikalle. Nyt Josephine oli voitolla, ja odotti lesken ystävätärtä saapumaan. Kukapa muukaan se oli, kuin Clarisse!
Säälimätön Josephine aikoi selvästikin tappaa tämän, joten Lupin juonitteli tämän karkuun ja jäi itse Josephinen armoille, kertoi arvoituksen vastauksen ja joutui sidotuksi Bagmaniin, Leonardin vahdittavaksi. Clarisse palasi ja vapautti Lupinin Leonardin nukkuessa, mutta liian myöhään.
Aamulla kun Lupin pääsi aarteen piilopaikalle, se oli jo poissa. Bagman saapui myös paikalle ja tappoi itsensä. Lupin ei luovuttanut, hän odotti. Josephine oli häneen rakastunut, ja se pakotti hänet palaamaan, vaikka Josephine oli lavastanut kuolemansa.
Myöhemmin, Josephine tuli, palkkasi miehen tappamaan Clarissen ja muita miehiä viemään Lupinin Josephinen laivalle,  ja juuri kun hänen suunnitelmansa näytti toimivan, Lupin ilmestyi hänen takaansa. Clarisse oli elossa, Lupinin sijasta miehet veivät suurta nukkea laivaan ja aarre oli Lupinilla. Josephine yritti vielä tappaa Lupinin viimeisillä voimillaan, mutta epäonnistui. Lupin päästi hänet menemään, Josephinen vannoessa kostoa.
Ja niin, Lupin meni naimisiin Clarissen kanssa, joka sai kuolleen lapsen. Mutta muutama vuosi myöhemmin, syntyi Jean. Clarisse kuoli synnytyksessä ja kaksi päivää myöhemmin, katosi pieni Jean jäljettömiin. Ei ollut epäilystäkään, etteikö lapsenryöstön olisi järjestänyt Josephine Balsamo. Ja niin, Lupinissa tapahtui muutos. Kun ei vaimo tai lapsi hänen luonaan enää ollut, Lupin altistui sille miksi hänet oli luotu; häväistysjuttuja tekevä, hurskas, uhmaava, turhamainen ja kerskaileva varas: Arséne Lupin. Vaikka hänen nimensä saattoi olla välillä kreivi Bernard d'Andrésy, Horace Velmont, eversti Sparmiento, herttua Charmerac, prinssi Sernine tai don Luis Perenna, niin aina hän oli se sama: Arséne Lupin, häikäilemätön varas, josta myöhemmin kehkeytyi herrasmies.
Ja sen pituinen se.

~*~

Pidin kirjasta, varsinkin siksi että se näytti uusia puolia Arsénen nuoruuden elämästä. Itse minun kävi aivan sääliksi häntä, kun Clarisse kuoli ja hänen poikansa vei sydämetön nainen. Odotan innolla seuraavan kirjan lukemista, ja toivon että pienen Jeanin kohtalo selviäisi minulle siinä. Kymmenen pistettä.

Onni riippuu voimasta.