Tarinan alussa kuoli upporikas liikemies Kesselbach ja tästä sai käyntikortin perusteella syyt niskoilleen  kuuluisa Lupin! Ja taas oli Lupin vetänyt itsensä mukaan seikkailuun. Murhan syyksi osoittautui se, kun muuan keisarille omistetut kirjeet olivat eksyneet väärille teille ja piilotettu vanhan linnan raunioihin ja Kesselbach niistä tiesi. Lupin oli poliisiprefektissä päällikkönä, eikä kukaan ensin osannut aavistaa mitään. Oli muitakin kuin Lupin, jotka halusivat ne keisarin kirjeet. Lupinin ongelma oli vain saada selville keitä nämä ihmiset oli! Murhia tapahtui monta kappaletta, muunmuassa yksi Lupinin vihollinen, ja tämän mielipuoleksi tullut pikkusisko. Lupin osoitti omituista kiintymystä Geneviève nimiseen tyttöön (joka asui nykyään Lupinin vanhan hoitajattaren luona), vaikka oli samalla rakastunut Dolores Kesselbachiin, aiemmin murhatuksi mainitun leskeen. Tarina päättyikin niin, että tämä Dolores Kesselbach oli kaiken takana, ja kaiken lisäksi Lupinin toisen vihollisen sisko, ja hän itse tappoi veljensä ja siskonsa. Lupin sai kaiken selville sitten kun Dolores yritti tappaa hänet, mutta päätyikin vahingon aiheuttamana Lupinin tappamaksi. Pian Lupinin erääseen juoneen kuulunut Pierre Leduc, jonka Lupin aikoi vihkiä Genevièven kanssa yhteen, tappoi itsensä koska oli rakastanut Doloresta. Tarina päättyi niin, että Lupin sai kirjeet käsiinsä, poltti talon jossa kuolleet Pierre ja Dolores makasivat (jättäen viimeisen kirjeensä pihamaalle, uskotellen itsensä kuolleeksi) ja meni katsomaan hetkeksi Genevievèä, joka paljastui hänen tyttärekseen.
Myöhemmin erakoksi pukeutuneena Lupin pelasti keisarin hengen (jonka tempun hän itse järjesti) ja antoi tälle vaaralliset kirjeet. Sitten hän käveli kallion reunalle ja lausui: "Hyvästi kuolematon ja kolminkertaisesti siunattu luonto! Moriturus te salutat! Hyvästi, kaikki mikä on kaunista maan päällä! Hyvästi, elämä!" Ja hyppäsi tyhjyyteen. Myöhemmin Algeriassa  ilmottautui Luis Perenna -niminen mies muukalaislegioonan palvelukseen, kiroten omaa pelkuruuttaan kun ei uskaltanut itseään hukuttaa meren syleilyyn. Ehkäpä Ranskan puolesta kuoleminen olisi helpompaa...

~*~

Ehkä ei parhaita Lupin-kirjoja, tai sitten vain luin sen liian hitaasti ja pieni pätkä kerrallaan. Hämmästyin Genevièven ja Lupinin isä-tytär-draamasta, en sitä yhtään osannut kuvitella. Tarina oli monimutkainen, mutta Lupinin tapaan erinomainen silti. En osannut sitäkään aavistaa, että Dolores olikin kaiken takana. Mokomakin noita-akka. Ja enää Arséne Lupin ja tiikerinhampaat luettavana.. Suorastaan itkettää kun ei ole enempää käännettynä suomenkielelle. Typerä kieli! Typerät kääntäjät!